keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

my new best friend

Edellinen pöytätuulettimemme kesti varmaan 13 vuotta. Se oli ihan tavallinen valkoinen ropeli, joka ostettiin ensimmäiseen asuntoomme. Sitä käytettiin älyttömän paljon. Viime kesänä se lakkasi tekemästä edestakaista liikettään – ropeli kyllä toimi. No se kelpasi vielä hyvin. Tänä keväänä se tippui varaston hyllyltä ja sen tarina päättyi siihen. Mutta hyvin palveli!

Inhoan liian kovaa hellettä silloin kun en pääse vaikka heti uimaan. Minulla on todella hyvä ääreisverenkierto, joten minulla on aina lämmin. Voisin nukkua talvellakin melkein ikkunat auki, eikä puhettakaan siitä, että makkarissa olisi patteri päällä. Kutsun aina itseäni kiehuvaveriseksi. En kylläkään hikoile juurikaan muualta kuin naamasta ja sekös vasta onkin mukavaa kun pienen hääräämisen jälkeen muistuttaa hikistä sikaa (sori äiti, sinä inhoat tätä vertausta, mutta minusta se on olotilaani niin kuvaava ilmaus). Erityisen inhottavaa se on silloin kun on laittanut itsensä siistiksi ja lähdössä johonkin, tai vastaavasti kun kävelee ripeästi johonkin ja perillä iskee jälkihiki. Lapsen astuessa kuvaan naamahikoiluni on ottanut ihan uusia ulottuvuuksia. Siksipä teenkin niin, että kotoa lähtiessämme puen lapsen melkeinpä alusvaatteisillani ja sitten vasta hyppään pikaisesti omaan asuuni. Onneksi en sentään ole aina otsa märkänä, vaan ilmiö nostaa päätään vasta kun ilmat alkavat lämmetä.

Viime kesien superkuumat ilmat ovat olleet kaltaiselleni talven lapselle ihan painajaismaisia kun sitä kuumuutta ei päässyt pakoon edes yöllä. Koitin tehdä kaikki niksit, mutta mikään ei auttanut. Auto oli ainut paikka, jossa oli helppo olla.

Aloin puhua miestä ympäri hankimaan meille sellaisen ilmastointipömpelin kun nämä kesät tuskin tästä enää entisenlaiseksi muuttuvat. Pidin myyntipuheita, joissa sanoin että eikö olisi kivaa että olen hyvällä tuulella sen sijaan, että kiukkuan neljä kuukautta joka vuosi. Kun mies lämpeni vähän ajatukselle, aloimme ottaa selvää noista vehkeistä. Tilanne jäi vähän torsoksi, koska jokaisessa on paksu putki, joka pitää laittaa esimerkiksi ikkunasta ulos. Ja ikkunaan täytyisi sitten rakentaa jonkinlaiset fyllit tai vaneri, jotta avonainen aukko ei vesittäisi koko systeemiä. Huone, jossa laitetta kipeimmit tarvittaisiin on olkkari. Siellä ainut "aukko" on parvekkeelle vievä ovi, joten se siitä sitten. Haaveilen kunnon ilmalämpöpumpusta, jonka saisi asennettua meille vielä ihan älyttömän hyvään paikkaan. Se vaatii vaan 1) taloyhtiön luvan ja 2) isomman kasan rahaa, koska laitehankinnan lisäksi jonkun sedän täytyy tulla asentamaan se. Tämä jääköön sitten taas tulevaisuuden suunnitelmaksi.

Sen sijaan hankin rikkoutuneen pöytätuulettimen tilalle toisen, jota siirtelen tarpeen mukaan eri paikkoihin. Päätin ostaa samalla oikein kunnon tuotteen, joka on lisäksi lapsiystävällinen. Ja hyvältähän tuo vaikuttaa. Perinteisessä ropelituulettimessa ilma "leikkaantuu" kun tässä ilma levittyy tasaisesti ja tehokkaasti. Ihan puolueettomasti voin todeta, että väite taitaa pitää paikkansa.

Lapsi oli uudesta tuulettimesta niin hössissään, että esitteli sen minulle kerta toisensa jälkeen. "Äiti kato, kato äiti! Tuulee!" Hän vei minut useana päivänä joka kerta heti tuulettimen ääreen kun tulin töistä kotiin.

Onhan se aika jännää kun tuulettimessa ei ole ropelia.

Puhallusvoimakuuden portaaton säätö on aika kätevä.


katoavat muistot



Jossain vaiheessa sitä on ihan varma, että tuota tai tuota lapsen piirrettä tai pientä tapaa ei unohda koskaan. Hänellä on jokaisena aikakautena jokin maneeri, josta pidän erityisen paljon. Sitten se jää ja tilalle tulee uusi. Havahduin eräänä päivänä kun muistin yht'äkkiä yhden tällaisen vauva-ajan jutun. Vähän järkytyin, miten hyvästä muististani huolimatta olin unohtanut sen niin helposti, vaikka silloin olin ihan varma, että tämän tulen muistamaan aina. Pelkään, että unohdan liikaa. Lapsen kasvuvauhti on samaan aikaan hauskaa ja haikeaa, joskus jopa vähän surullista. Tunnen jokaisen vähän isomman kehitysaskeleen sydänjuurissani. Se on aina yksi askel kauemmaksi äidistä.

juhannus

Keskikesän juhla meni perinteisin menoin mökillä. Ilma suosi meitä ja pääsimme nauttimaan lämpimästä ilmasta, vain viimeisenä päivänä satoi. Heitin talviturkin 17 asteisessa vedessä ja siellä pysyi ihan hyvin olemaan vähän pitempäänkin. Veteen meno on aina vaikein, mutta paras mennä heti, eikä jäädä rannalle miettimään.

Meidän lisäksi paikalla olivat vanhempani ja siskoni perhe. Mökin laajennus valmistui viime vuonna, joten nyt ei tilasta ole puutetta isommallakaan jengillä.

Minulla oli ennen juhannusta aika paljon univelkaa, joten hiljaisessa mökkimaisemassa uni tuli sillä sekunnilla kun itsensä asetteli lappeelleen. Oli mukava myös päästä lueskelemaan kirjaa, saunomaan ja syömään yhdessä. Äiti teki taas niin hyvää ruokaa, ettei paremmasta väliä. 

Juhannuksen krokettimestaruus on kiistatta minulla! 

Nyt on vielä tämä viikko töitä ja sitten viisi (5) viikkoa lomaa! Yleensä kesän alkuun asti on töissä kova härdelli, mutta nyt on sellainen poikkeuksellinen tilanne, että olen saanut hommat eteenpäin jo tosi hyvissä ajoin. Tämähän tuntuu siis nyt jo melkein lomalta (ja näiden lauseiden jälkeen tulee tietenkin se kuuluisa kaaos.)











keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

romantillista

Meillä oli miehen kanssa aika ihana viikonloppu. Porovoolaisella ystävällämme oli kolmekymppisbileet ja saimme järjestettyä samaan reissuun myös kahdenkeskeistä aikaa. Perjantaina menimme yöksi vanhemmilleni ja seuraavana päivänä lähdimme kahdestaan Haikkoon lapsen jäädessä mummille ja ukille hoitoon.

Kun pääsimme lauantaina hotelliin, aloin tehdä itselleni antaumuksella erilaisia kauneushoitoja sillä aikaa kun mies meni saunaan. Musat päälle, avocadonaamio kasvoihin ja pikku drinksu käteen. Pitkä suihku. Ja ehostus. Se, että saa tehdä tuon kaiken niin hitaasti kuin ikinä haluaa, on mahtavaa luksusta. On myös hienoa levittää kaikki meikit sun muut pöydälle ilman, että pieni utelias tyttö haluaa kokeilla kaikkia. Olen tietenkin jo tottunut siihen, mutta joskus on kiva laittautua ihan rauhassa.

Bileet olivat tosi hauskat ja viihdyimme siellä melkein viimeisiin porukoihin. Pyysimme taksia jättämään meidät vähän kauemmas ovesta ja lähdimme pienelle yökävelylle kartanon pihalle.

Huoneessa söimme vähän eväitä, joita olimme etukäteen ostaneet valmiiksi. Ai että pieni suolainen maistuu aina niin hyvältä biletyksen jälkeen! Vaikka kerrankin olisimme saaneet nukkua pitkään, meillä oli kello herättämässä kahdeksalta. Aamu oli ihanan raikas ja aurinkoinen, joten oli pakko taas vähän kävellä kartanon ihanalla pihalla. Sitten aamiaiselle. Ah, se sali oli niin kaunis, eikä aamiaistarjoilusta puuttunut mitään.

Sen jälkeen taas pientä kävelyä kartanon pihalla, josta valuimme huoneeseen ja siitä isojen kylpytakkien uumenissa kylpylään. Allasosastolla oli kylmä- ja kuumavesiallas, sekä tavallinen allas. Oli kaikenlaisia hierovia suihkuja, poreita ja virtauksia. Osasto ei ollut iso, mutta eipä sen suurempi tarvinnut ollakaan. Meidän lisäksi ei ollut montaa ihmistä, joten saimme olla siellä missä huvitti. Lilluimme siellä oikein antaumuksella ennen huoneeseen palaamista ja kapsäkkien pakkaamista.

Kun astuimme huoneesta, ukki oli juuri tullut lapsen kanssa aulaan. Tämäkin oli poikkeuksellinen luksustilanne, koska meidän ei tarvinnut lähteä hakemaan lasta erikseen ensin mummin ja ukin luota ja sitten taas jatkaa toiseen suuntaan kotiin.

Se oli ihana viikonloppu, mistä erityiskiitos vanhemmilleni ja tietenkin juhlat järjestäneelle ystävällemme!

Aurinkoa pursuileva aamiainen.

Pieni lampi ja suihkulähde kartanon kupeessa.

Omistajan elkein.

Kaunis nurmialue jatkui rantaan asti.

Vielä kerkeää kylpylän puolelle.


hiusjuttuja

Saan kuulla usein, että minulla on paksut hiukset. Minulla ehkä on niitä monta, mutta yksittäinen kappale on ohut. Laatu on lasimainen, liukas Pantene-tukka. Jos en laita siihen mitään ainetta, se on lättänä ja.. niin. Liukas. Jos en laita niitä, ne näyttävät kaikkea muuta kuin paksuilta. Ihmiset, jotka eivät ole nähneet minua koskaan niin että hiukseni ovat kuivuneet laittamatta, ihmettelisivät sitä eroa: hiusteni "paksuutta" ihmettelevät eivät yksinkertaisesti usko kun sanon, että ne näyttävät paksummilta kuin ovatkaan, hiustuotteilla kun saa ihmeitä aikaan.

Kesäisin saatan käyttää ihmisten ilmoilla huivia ja talvella pipoa jos en jaksa laittaa niitä mitenkään. Töihin laitan hiukset kuitenkin ihan aina. Pesen ne joka aamu, paitsi viikonloppuisin. Ja silloin kun minulla oli kiharat, saatoin pitää hieman harvempaa pesuväliä (lue: joka toinen päivä). Vaikka hiukseni eivät rasvoittusikaan niin helposti (toki osasyynä on se, että pesen niitä niin paljon), haluaisin silti käydä usein suihkussa. Puhdasta tuoksua ei voita mikään. Oli se sitten ihminen, vaatteet, koti, pyykki..

Jaa, mitä sitten teen kuontalolleni? Ihan pari kolme vaihetta vaan.

1. Pesun jälkeen laitan jotain muotoilutuotetta, joka saattaa olla muotovaahtoa tai -voidetta. Kiharakausina tietenkin kihara-ainetta. Sitten föönausta.

2. Kun hiukset ovat kuivat, tulee seuraava ja pysymisen kannalta melkein tärkein juttu. Ennen käytin mattavahaa antamaan tukea, mutta kun tutustuin hiuspuuteriin, vahat saivat jäädä. Tämä nimittäin tekee hiuksista niin helposti muotoiltavat ja paksun tuntuiset, että terve! Jos peset hiuksiasi harvemmin, etkä pidä tönkön tuntuisista hiuksista, siinä tapayksessa tämä ei ole sinun tuotteesi. Minun liukkaaseen hiuksistoon tämä on kuitenkin täydellinen ratkaisu, eikä tönkkö tunne haittaa, koska pesen ne joka tapauksessa usein. Tupsutan sitä siis hiusten juuriin niihin kohtiin, jotka kaipaavat eniten tukea (esim. takaraivo) ja levitän sen lievästi hieromalla tyvialuetta. Minimaalinen määrä riittää, koska puuteri on uskomattoman riittoisaa. Senhän kertoo jo purkin koko...

3. Sitten muotoilen hiukset milloin mitenkin haluan ja lopuksi vähän lakkaa. Voilà!

Märistä hiuksista valmiiseen lookkiin kestää aikaa n. 15-20 min. Riippuen siitä, kuinka kipeästi hiusmallini kaipaa leikkausta.

Noista puuterituotteista sen verran, että olen itse havainnut Swartzkopfin Osis+-sarjan puuterin parhaaksi (ja ylipäätään koko sarjan). Mutta jos budjetti on tiukka puuterin uhkaavassa loppumistilassa, tosi hyvä ja halpa on tavalliseta kaupasta saatava Swartzkopfin Got2b -sarjan puuteri. Tämä sarja oli ilmestyessään muutenkin kuin pelastava enkeli: tavallisissa kaupoista tiukemmalla budjetilla saatavat muotoilutuotteet ovat yleensä aika lirjuja, huonolaatuisia ja pahan hajuisia (ja olen kokeillut vaikka mitä), mutta näillä Got2b:n tuotteilla pärjää oikein hyvin.

Lisäksi yksi sarja, joka on hintatasoltaan kampaamotuotteen (ja tämä on kampaamotuote) ja markettihinnan väliltä on Four reasons. Myös sen hiuspuuteri on oikein hyvä, kuten kaikki muutkin tuotteet. Pakkaussuunnittelija on onnistunut tehtävässään, koska kiinnitin huomiota nimenomaan ensin kivaan ulkoasuun. Edullisen hintansa puolesta sitä oli sitten pakko myöskin kokeilla ja hyvin toimii!

Pelastajani.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

kesä tulee ja jami haisee

Tämä kuva on parin vuoden takaa. Kynteni näyttivät kuulemma siltä kuin niissä olisi sieni, kiitos kultaiseen vivahtavan kynsilakkani. 
Onko muilla samaa ongelmaa? Kun tulee lämpimät ilmat ja aletaan käyttää kaikenlaisia ballerinoja tai muita kenkiä ilman sukkia, jalkojen käry on ihan kamala kun kengät otetaan pois jaloista. Minulla ei ole muulloin mitään ongelmaa jalkahikoilun ja hajun kanssa, mutta ilman sukkia hajusta tulee ihan infernaalinen – sama se, mitä materiaalia kengät ovat (ja sandaaleissa tätä ongelmaa ei tietenkään ole). Kerran olin sovituskopissa ja totta kai kengät oli otettava jaloista. Hetken päästä viereisestä kopista kuulin naisen sanovan kaverilleen: "hyi hitto mun jalat haisee!", mutta minä tiesin, että se lemulähde olin minä. Häivyin vähin äänin haisevine jalkoineni.

Olen kokeillut erilaisia jalkadeodorantteja, mutta eihän ne ole auttaneet. Pitäisikö kokeilla talkkia? Meneekö siinä sitten kengän sisustat ihan jauhoisiksi? Käytin jossain vaiheessa sellaisia hajunsyöjäpohjallisia ja ne olivat jopa ihan ok, mutta ei tarpeeksi. Kesäisin on ihan vakio, että kotiin tullessani menen pesemään jalat. On se muutenkin virkistävää, mutta ajattelen lähinnä kanssaeläjiäni. Ja toki itseänikin.

Kesällä onkin tosi kiva juttu mennä vaikka kenkäkauppaan. Ota siinä sitten omat kengät pois ja saastuta koko kioski. 

Ja yksi mikä on aika jännä juttu. Kesällä kantapäät kuivuvat ja halkeilevat helpommin kuin talvella. Luulisi, että se on just päin vastoin kun jalat saavat hengittää enemmän. Ehkä kylmempien ilmojen umpikengissä pieni jakojen kosteus aiheuttaa tämän.